MattiKarvonen

Tieteen riippumattomuudesta ja julkaisupisteistä

Tieteen tulisi olla riippumatonta, vaan onko se. Suomessa on ollut vankka luottamus tieteeseen, mutta yhä useammille etenkin lääketieteen ja lääketeollisuuden välinen rahavirta on tullut selväksi ja osaltaan romuttanut luottamusta tieteen objektiivisuuteen. Myös ravintotieteissä epäilijöitä on herännyt. Nykyisin osataan jo jossain määrin tarkastella tutkimuksen motiiveja. Margariinitehtaan tekemä tutkimus voin vaarallisuudesta ei enää toimi. Nykyisin tiedehuijaus vaatiikin monimukaisemman juonen toimiakseen.

Yliopistouudistus toi mukanaan muutoksia, joiden takia tutkijoiden työtä mitataan julkaisumäärän mukaan. Tulos tai ulos; akateemisen pätkätyöläisen on ”tuotettava” riittävästi julkaisupisteitä, jos mielii pitää työpaikkansa. Ei riitä enää että tekee yritysten kanssa tutkimusprojekteja ja hoitaa opetuksensa kunnolla. Tämä käytäntö on viimevuosina tullut myös tekniikan alalle.

Julkaisupistepakko on riski tieteen riippumattomuudelle seuraavasta syystä:

Julkaisuista saa tulospisteitä, joiden mukaan tutkimukseen kohdennetaan varoja. Esimerkiksi yliopisto jakaa sisäisesti rahaa laitoksille ja edelleen projekteille julkaisupisteiden mukaan. Myöskään nippuväitöskirjoihin eivät kelpaa julkaisut, joita ei ole pisteytetty riittävästi. Ongelmallista tässä kuviossa on se, kuka määrää mistä julkaisusta saa paljon pisteitä ja mistä ei. Yllätys yllätys, eniten pisteitä saa kun julkaisee juttunsa yksityisessä omistuksessa olevissa lehdissä. Ja kyllä, lehtitaloja voi ostaa jos on millä maksaa... Joko alkaa lämmetä?

Nämä lehdet eivät jukaise hyvää hyvyyttään yhtään mitään, vaan kyse on bisneksestä. Saadakseen juttunsa korkealle rankattuihin lehtiin, on tutkittava jotain “trendikästä”. Se onko tutkimus trendikästä vai ei päätetään anonyymin vertaisarvioinnin kautta. Vertaisarvioinnin läpäistäkseen on myös toisinaan viitattava johonkin kyseisessä jukaisussa aiemmin julkaistuun lähteeseen tai vertaisarvioijan omaan lähteeseen, eli tutkittava jotain saman kaltaista asiaa. Näin siksi että niitä pisteitä saa myös jos joku viittaa sinun tutkimuspaperiisi.

Melko reilua eikö? Ei ole reilua myöskään kuuluisan hiukkasfysiikan tutkijan Peter Higgsin mielestä; hän ei julkaise mitään “huippu"lehdissä niiden epäselvien ja jopa moraalittomien käytäntöjen vuoksi. Hyvä niin! Hänelle on paha mennä sanomaan vastaan...

“Näkymätön käsi” siis ohjaa tutkimusta julkaisupistejärjestelmän kautta, mutta mihin suuntaa? Ei ainakaan kansallisten etujen suuntaan. Pahinta kuitenkin tässä on, että meidänkin yliopistomme ovat tähänastisen valtiovallan tahdosta menneet mukaan tähän pistepeliin, jotta päästään sitten kansainvälisillä yliopistojen ranking listoilla hyville sijoille. Paljompa se sijoitus meidän kansaamme lämmittää. Julkaisupisteitä ei tule tutkimuksesta, joka esim. hyödyttäisi paikallisia PK-yrityksiä. Sen sijaan niitä saa, jos tutkimus tukee sanomaa, joka sillä hetkellä on hyödyllistä ison rahan kannalta. Ilmasto”tiede” on tästä ehkä paras esimerkki joka tulee mieleen.

Tieteen riippumattomuus on yksi Itsenäisyyspuolueen vaaliohjelman teeseistä. Syytäkin on olla.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MattiKarvonen kuva
Matti Karvonen

Myös professorikunnassa on herännyt epäilyksiä, kuten voi professoriblogista lukea:
http://blogi.professoriliitto.fi/maarit-valo/nyt-j...

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Henna Virkkusen (Kokoomus) allekirjoittamalla yliopistouudistuksella tuhottiin yliopistojen autonomia. Elinkeinoelämä eli asiattomat ulkopuoliset tuotiin yliopistojen hallituksiin ja yliopistojen rahoitusasemaa muutettiin ja nimenomaan niin, että se vaarannettiin: tietty määrä yksityistä rahaa merkitsee tietyssä suhteessa julkisen rahoituksen myöntämistä. Kiinnostaako yksityistä sektoria rahoittaa lastentarhanopettajien koulutusta, tulevia informaatikkoja eli kansanomaisemmin kirjastotieteilijöitä, kirjallisuustieteilijöitä, egyptologiaa, arkeologiaa? Vaiko ainoastaan ns. kovia aloja, ja niistäkin sitä osaa, joka tuottaa suoraan ja nopeasti rahaa?

Miten käy tutkimuksen vapauden ja ylipäänsä tilaustutkimusten avoimuuden, jos ne yrityssalaisuuden vuoksi julistetaan salaisiksi? Maan korkeimman opetuksen ja perustutkimuksen (yliopistojen perustehtävistä on mainittava mm. nämä kaksi erottamatonta ja keskeistä osa-aluetta) merkitys saattaa jäädä toissijaiseksi, jos bisnesvetoisuus vie voiton autonomisesta tehtävänasettelusta, tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta.

Yliopistolaki on kumottava ja palautettava yliopistojen autonomia.

Toimituksen poiminnat