MattiKarvonen

Puuttuva kirjai

uuttuva kirjain

Tiesittekö, tai oletteko huomanneet, että muuten niin loogisessa Suomenkielessä, on epäloogisuus: Puuttuva kirjain. “Lapset opettavat aikuisia” sanotaan, näin myös tänään. Joskus vaan kolahtaa joku juttu, ja toisinaan merkityksiä ymmätääkin yht'äkkiä; eikä sitä siis kirjotieta “yhtäccii”, kuten jotkut ääliöt vetää poikarakkausanthemissaan, vaan heittomerkin käyttö tarttis opiskella paremmin. Vai kuinka sinä sitten seisot vaa'alla itsetuntoasi punnitessasi? Vaaalla kuullostaa jotenkin läskiltä.

Niin.., mutta siihen kirjaimeen… Kirjain puuttuu siis. Suomenkielessähän on tyyli se, että kuullun puheen voi suoraan kirjoittaa yksiselitteisesti ja sillä sipuli. On muuten yleisesti ottaen aika poikkeuksellisen fiksu kieli. Mutta on poikkeus, nimittäin äng-äänne. Kaikilla meillä on ke<äng>ät ja monilla jääkaapin ovessa ma<äng>neetti. Mutta näppäimistöstä puuttuu se kirjain. Über-tarpeeton ruåtsalainen åå siellä on, muttei <äng>:ää. Voisi se olla siinä vaikkaba B:een paikalla, kun sitä ei koskaan tarvitse, baitsi kun chattailee nättien engelsmannirouvien kanssa. Ne kun tykkää sillä kirjaimella alkavista ulonäköön liittyvistä huomautuksista. No se niistä…

Asiaan siis, vihdoin. Selvästi se on olemassa, se <äng>. Mutta miksi sitä ei ole virallisissa näppäimistöissä? Onko tässä joku näppisjobbareiden salaliitto? Kuka hyötyy? No väliäkö sillä; tärkein pointti koko tässä sekamelskassa on se, että maailmassa on asioita, joita ei voi aistia tai joita ei ole virallisesti edes “olemassa”; niinkuin ei sitä <äng>-kirjaintakaan. 

Keksitkös sinä jonkun asian, joka tuntuisi olevan totta, vaikka sen olemassaolo kiistettäisi kaikissa kirjoissa ja lehdissä ja muussa “valta”mediassa(tai valhemediassa). Sopii pohtia. Sopii pohtia vaikka järki meinaisi mennä. (Toisin)Ajattelijoilla on kumminkin aina kivempaa itsensä kanssa, jollei muutenkin joskus. Geopoliittisessa sekamelskassakin on logiikkaa, kun vaan uskaltaa funtsia kiellettyjä ajatuksia... Kuka hyötyy toisten tappiosta? Kenen ajatuksia luet lehdistä? Follow the money... aina sinne setelipainajienseuraan saakka.

Jatkuvuutta vaan funtsimisiin. Sitä voi aina kuvitella ettei kartalla ole valkeita alueita, mutta niitähän löytyy, jollei ole peilimuuria rakentanut tuttujen maastojen ympärille. Pienistä kun aloittaa niin porttiteorian nojalla, päätyy lopulta äärettömyyksiin. Saattaa nimittäin löytyä valoa myös niille mustille alueille kun järjenvalonsa oikein saa kirkastettua. Ja sitten... siten ehkä... sinusta tulee yksi "meistä". Joko pelottaa ajatella?

Cheers… sano entinen ruåttalainen* :).

 

*Martti Huuhaa Innanen käytti termiä entinen ruåttalainen joskus vieraskielisessä termissä. :D, hieno heitto mielestäni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo Ma(äng)neetti kirjoitetaan muuten "magneetti", joten kyseisen sanan lausumiseen liittyy enemmänkin epäloogisuutta suomen kielen lausumissääntöjen kannalta katsottuna. Sehän pitäisi kirjoittaa "mangneetti".

"Äng" -äänteen lisäksi on myös "NK" äänne, joka lausutaan toisin kuin kirjoitetaan. Esimerkiksi "lanka" ei lausuta "lan ka".

Näiden lisäksi vokaalien lausuminen muuttuu siitä riippuen millaisessa yhteydessä ne ovat. Sanassa "puhelin" lausutaan e-kirjain etuvokaalimaisemmin kuin sanassa "elin". Kokeile vaikka huulien ja kielen asennon muutosta. Sanassa "elin" vedetään huulia paljon nauravampaan asentoon ja e-kirjaimen sointi on raikkaampi.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Harmi vaan kun tätä näppäimistöasiaa ei mietitty kun kirjakieltä muovattiin :( Voithan kirjoittaa "ŋ" jos se helpottaa. Ja vaikka jäännöslopukkeet jos haluaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, puhuttaessa voi aspiraatioilla ilmaista tarkemmin mitä tarkoittaa. Esimerkiksi seuraavassa lauseessa ei kirjoitettaessa voi ilmaista mikä sana mitäkin tarkoittaa, mutta lausuttuna sen voi tuoda ilmi:

"Matkasi metsästä Marjatta marjatta - koreilla koreilla koreilla koitti."

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Koreasta puheenollen... Korean kielessä on kirjainmerkki, joka äännetään 'ng'. Tuo kirjainmerkki on ympyrä tai ellipsi sen mukaan, mikä näyttää kivammalta kyseisessä tavussa. Jos tavu alkaa tuolla merkillä, niin silloin se on mykkä eikä sitä lausuta. Esimerkiksi Pjongjang kirjoitetaan näin: 평양

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #6

Olenkin aina ollut sitä mieltä, että Mensan tilastojen mukaan maailman älykkäin kansa - korealaiset - ovat saaneet kosolti dopingia tuosta kirjoitusjärjestelmästään, jossa joutuu jatkuvasti analysoimaan samanlaisia pieniä kuvia kuin Mensan testeissä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ruotsin kielessä alettiin käyttää å-kirjainta 1500-luvun alkupuolella. Sitä ennen å:n sijasta kirjoitettiin aa. Varmaankin tämän takia vene on lounais-Suomessa paatti. Sanat 'raati' ja 'kaali' tulevat myös mieleen tässä yhteydessä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tanskan kielessä kirjoitettiin Å-kirjain vielä vuoteen 1948 asti "AA":na. Joissain paikannimissä se esiintyy edelleen ja jotkut vanhat tanskalaiset kirjoittavat edelleen niin kouluopetuksensa vuoksi.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Norjankielessä tupla-aata käytettiin myös 1900-luvun alkupuolelle asti. Knut Hamsun käytti sitä vielä viimeisessä kirjassaan, jonka hän kirjoitti 1949. Kirjan nimi on "Paa gjengrodde stier".

Jaakko Häkkinen

Kantaskandinaavista (Proto-Norse) muinaisruotsiin tapahtui vokaalistossa ketjumuutoksia, yhtenä osana juuri *aa > oo (å).
[uː] became [ʉː] (hūs [huːs] > hus [hʉːs], house)
[oː] became [uː] (bōk [boːk] > bok [buːk], book)
[aː] became [oː] (blā [blaː] > blå [bloː], blue)
https://en.wikipedia.org/wiki/Old_Swedish#Phonology

Jaakko Häkkinen

Suomen kielessä ng ei ole itsenäinen foneemi, vaan se on n:n allofoni k:n ja g:n edellä. Se ei myöskään esiinny yksin vaan joko geminaattana [ŋŋ] (kengät = [keŋŋät]) tai juuri k:n tai g:n edellä (kenkä = [keŋkä]).

Apostrofi eli heittomerkki on tärkeä tavunrajan ilmaisija niissä kohdissa, joista k:n heikon asteen vastine on kadonnut. Pyöreän vokaalin vieressä se edustuu v:nä (suku : suvun) mutta muuten vain tavunrajana, käytännössä äänihuulten sulkeutumana eli glottaalisena klusiilina (häkä : hä'än). Sillä on myös merkitystä erottava tehtävä: yksitavuinen "häät" on ihan eri asia kuin kaksitavuinen "hä'ät".

Mielestäni toisin kuin kielitoimisto linjaa, varsinaissuomalaiset sisäheittomuodot eivät kuuluisi kirjakieleen, koska ilmiötä ei muutenkaan ole omaksuttu standardisuomeen. Ei siis "yht'äkkiä" ja "tarkk'ampuja" vaan ihan suomeksi vain "yhtä-äkkiä" ja "tarkka-ampuja".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Nuo mainitsemasi varsinaissuomalaisuudet ovat poikkeuksia suomen arkaistisessa kirjakielessä. On hyvä, että poikkeuksiakin löytyy. "Paraikaa" on myös yksi sellainen (vrt. eestin "praegu"), mutta käsittääkseni siinä ei kirjoiteta edes heittomerkkiä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Aika yleinen sanonta tai käsky on "Tule tänne" Sitä ei äännetä kirjaimellisesti tule tänne, vaan tänne sanan t kahdentuu ja oikea ääntäminen luontaisesti kuuluu tulet tänne. Ilmeisesti näitä kirjoittamattomia, mutta lausuttuja kirjaimia on kaikissa kielissä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuollainen aspiraatio on nimenomaan tyypillinen suomen kielelle. Sen oppiminen on ulkomaalaisille kielenopiskelijoille työn takana ja jää useinkin viimeiseksi korostukseksi, joka kielii heidän ei-suomalaisesta taustastaan.

On myös muistettava, että suomen kielen kaakkoismurteissa ei sitä ole. Viipurilaiset ja Laatokan karjalaiset sanoivat "tule tänne" ja "minne matka" - ei "tulettänne" tai "minnemmatka".

Tuon aspiraation välttämättömyys ei aina myöskään noudata kovin selvää logiikkaa. Esimerkiksi lottoarvonnassa sanottaan "kaksikymmentäkaksi" mutta toisaalta "kolmekkymmentäkolme".

Toimituksen poiminnat